Seitsemän veljestä on ensimmäinen merkittävä suomalainen
romaani. Kirja kertoo Seitsemästä veljeksestä: sukkelasta Eerosta, metsässä
viihtyvästä Laurista, jääräpäisestä Timosta, hengellisestä Simeonista, väkevästä
Tuomaasta, pohdiskelevasta Aaposta ja määräilevästä Juhanista, joiden vanhemmat
ovat kuolleet. Jukola – veljesten kotitalo – on päässyt huonoon kuntoon eivätkä
pojat osaa edes lukea.
Kirjan edetessä veljekset yrittävät ryhdistäytyä, mutta
lipsuvat välillä tappeluihin Toukolan poikien kanssa ja pilkkaavat lukkaria
sekä Rajamäen rykmenttiä. Lopulta poikia uhataan jalkapuulla ja he vuokraavat
talonsa nahkapeitturille kymmeneksi vuodeksi ja rakentavat itselleen uuden
talon Impivaaraan. Talo ei kuitenkaan kauan pysy pystyssä, vaan syttyy palamaan
jouluna päreen tippuessa olkien sekaan. Veljekset joutuvat pakenemaan susia ja
pakkasta Impivaarasta Jukolaan.
Veljekset rakentavat itselleen uuden talon Impivaaraan ja
jatkavat helppoa elämää metsästellen ja kuunnellen ainoan ystävänsä – Taula-Matin – tarinoita. Tarinoista innostuneena he lähtevät karhujahtiin, mikä
johtaa veljekset lopulta hiidenkivelle, härkien piirittämäksi. Veljekset
viettävät kivellä kolme päivää, mutta härkälauma vartioi kiveä ahkerasti.
Lopulta veljekset ampuvat härät.
Vaikka pojat koettavat vedota olleensa hengenvaarassa,
joutuvat he maksamaan kaikki 40 härkää. Poikien on alettava tekemään töitä. He
aloittavat viljelyn ja maksavat velkansa viljalla ja tukeilla. Satoa jää vielä
hieman yli, joten veljekset viinaan mieltyneinä alkavat keittää sitä. Kun viinaa
on saatu keitettyä, lähtevät Eero ja Simeoni myymään sitä ja ruista
Hämeenlinnaan. Matkalaisista vain huonokuntoinen Eero palaa takaisin väittäen, että rahat myydyistä tavaroista ovat Simeonilla.
Simeonia aletaan etsiä vasta muutaman päivän päästä
katoamisesta. Kun hänet vihdoin löydetään, kertoo hän nähneensä näyssä
paholaisen ja matkustaneensa tämän kanssa kuuhun. Veljekset pitävät tätä näkyä
merkkinä siitä, että nyt on opittava lukemaan ja jätettävä viina.
Koska pojat päättävät parantaa tapansa, lähtevät he aapiset
kourassa kohti kirkkoa, mutta huomaavat pian menneensä päivistä sekaisin.
Toukolan pojat irvailevat huutokaupassa veljeksille sekaannuksesta ja syntyy
valtava tappelu. Jukolan pojat lähes häviävät tappelun, mutta Tammiston Kyösti tulee tappeluun mukaan ja antaa kunnon selkäsaunan Toukolan
pojille. Hoidettuaan tappelussa saamansa haavat Jukolan pojat
tuumivat, että tappelun seuraukset voivat olla ikäviä. Pojat päättävät lähteä
armeijaan, jotta välttäisivät vankilan. Ollessaan matkalla ilmoittautumaan he
kuitenkin tapaavat nimismiehen, joka kertoo, ettei tappelusta tule seurauksia.
Poikien halu oppia lukemaan vahvistuu vankilan ja jalkapuun pelossa.
Jotta lukemaan lopultakin opittaisiin, lähettävät pojat Eeron
Jahtivoudin opetettavaksi, jotta Eero voisi sitten opettaa poikia. Kun Eero on Jahtivoudin mielestä tarpeeksi oppinut, hän palaa opettamaan veljiään.
Sukkela Eero piikittelee vanhempia veljiään heidän huonosta lukutaidostaan, mutta selkäsaunan saatuaan opettaa näitä irvailematta ja lopulta
kaikki oppivat lukemaan.
Muutamia vuosia veljekset jatkavat maidensa viljelyä ja
myyvät viljansa tienaten sillä elantonsa. Pian kuitenkin tulee aika palata
Jukolaan, sillä vuokrasopimus päättyy. Matkalla takaisin lapsuudenkotiinsa
veljekset päättävät kutsua jokaisen vastaantulijan kotiinpaluujuhliinsa.
Juhliin kutsutaankin sitten Lukkari, Rajamäen rykmentti ja vanha puolikuuro
ukko. Toukolan ja Jukolan pojat tekevät juhlassa sovinnon ja veljekset kosivat
juhlassa olevia tyttöjä.
Kirjan lopussa kerrotaan, kuinka pojista tulee kunnon
kansalaisia ja mihin he asettuvat perheineen asumaan. Simeoni on veljeksistä
ainoa, jolla ei ole vaimoa. Parhaiten veljeksistä menestyy Eero. Kirja loppuu
siihen, kun kaikki ovat joulunvietossa Juhani-Jukolan talossa.
Seitsemän veljestä on kehitysromaani, joka kertoo päähenkilöiden kasvutarinan. Kirjassa käytetään vanhaa murretta ja se sisältää useita sanoja, joita en ymmärrä. Kirja on kirjoitettu näytelmätekstin omaisesti ja siinä on paljon dialogeja sekä vanhoja vertauksia ja
sananlaskuja. Nämä eivät helpottaneet kirjan ymmärtämistä. Kirjan juoni koostuu monista yksittäisistä tapahtumista yhden suuremman juonen sijaan. Kirja kertoo suomalaisen yhteiskunnan historiasta, mieheksi kasvamisesta, onnistumisesta ja epäonnistumisesta.
Minusta kirja ei ollut kovin hyvä. Kirjan kieli oli vaikeaa
ja siinä oli paljon pitkiä keskusteluja, jotka olivat mielestäni turhia, kun keskustelun asia ei edistynyt juuri lainkaan. Päähenkilöiden suuri määrä vaikeutti henkilöihin samaistumista ja heidän ajatusmaailmansa ymmärtämistä. Siksi minulle ei jäänyt henkilöistä erikseen juuri mitään kuvaa. Hyvää kirjassa oli, että muutaman kerran kirja
alkoi koukuttaa ja lukeminen oli vaikeaa lopettaa kesken. Minusta jännittävin
kohta oli kun veljekset joutuivat pakenemaan pakkasta ja susia Impivaarasta
Jukolaan. Suosittelen kirjaa teatterin ja historian ystäville ja
niille jotka tahtovat perehtyä kirjallisuuden historiaan.