tiistai 18. joulukuuta 2012

Alexander Horowitz: Alex Rider ja kovisten koulu (2001)



Kirja kertoo Alex nimisestä pojasta, joka on värvätty M16:seen. Alex menee oppilaitoksee, joka on ranskan vuoristossa siälä on rikkaiden ihmisten poikia, jotka on lähetetty oppimaan tapoja. Kumminkin muissa lapset ovat erilaisia mutta kumminkin tavoiltaan samallaisia. Mitä on kätketty oppilaitoksen syövereihin?
  
Päähenkilö on Alex Rider sivuhenkilöitä ovat tohtori Grief, Scelbosch (selluliittipossu), rikkaat pojat, herra ja rouva Friend ja tytär, Herra Blunt ja Rouva Jones. Kirja edustaa jännitys kirjallisuutta. Kirja oli mielestäni hyvä sillä se oli jännittävä ja kiinnostava. Suosittelen kirjaa jännityksestä pitäville. 

Mario, 7B

Kerstin Johansson (2002): Näkymätön Elina



Kirja kertoo Elina nimisestä tytöstä. Elina on ujo tyttö joka ei saa koulua käyntiin ja opettajat vain moittivat Elinaa.

 Hän menee aina silloin tällöin suolle missä on Elinan salaisuuksia. Siellä on muun muassa Elinan isän henki. Lue jos haluat tietää lisää.
  
Sivuhenkilöt: Hieno-keiju, Taika-Feeri , Kukka-Koivu ja koulun opettaja. Kirjan päähenkilö on Elina. Kirjan tyyli on seikkailu.

Kirja oli mielestäni tylsä. kirja sopisi mielestäni 7-10 vuotiaille. 

Pekka, 7B

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja – isoveli isottelee (2010)



Kirja on nuorille suunnatun huumorisen sarjakuva-romaani sarjan toinen osa. Kirja kertoo Gregory Heffleyn elämästä.

Greg melkein jo odottaa kesäloman päättymistä ja koulun alkamista. Kesällä tapahtui jotain sellaista jonka Greg todella haluaisi unohtaa. Gregillä on yksi ongelma, sillä hänen isoveli Rodrick tietää tapahtuneesta. Gregin on nyt yritettävä saada isoveljensä unohtamaan tapahtunut välttääkseen tiedon leviämistä.

Koulujen alkaessa Greg yrittää päästä luokan pelleksi. Kuitenkin hän epäonnistui ja hänet lukittiin bileitten ajaksi kellariin.

Kirjassa on mukana kaikki ensimmäisen osan henkilöt, Rowley, Gregin äiti, Gregin isä, Gregin veljet Rodrick ja Manny.

Kirja on lajityypiltään sarjakuva-romaani. Kirja on kirjoitettu viihteeksi nuorille. Kirja oli kiva lukea, mutta ei ihan paras mielestäni. Suosittelen kirjaa 7-15 ikäisille.

Anssi 7b

maanantai 17. joulukuuta 2012

Elizabeth Kay: Rajalla (2004)



Tämä kirja outoine kansiviritelmineen ja ulkonäköineen ei mielestäni juurikaan maalaa oikeaa kuvaa, vaan on kertakaikkisen mainio. Jollakin tapaa sen mahtava rajattomuus ja mielikuvituksellisuus on todella upeaa. Kirjailija on selvästi antanut ajatuksen ottaa siivet. Tarina on ehkä sellainen, josta moni teini ei innostu; kirja kertoo nimittäin nuorehkosta pojasta, ystävyydestä ja toivosta.

Felix Sanders on poika, jonka tulevaisuudessa häämöttää kuolema. Hän on kipeä sydämestä. Kuolema odottaa jokaisen oven takana. Siksi Felixin vanhemmat toteuttavat jotain, mitä Felix on halunnut tehdä ennen kuolemaansa. Joten, Sandersit lentävät sateisesta Lontoosta Costa Ricaan, väli-Amerikkaan. Costa Ricassa he menevät rajalle. Vedenjakaja, eli ’raja’ on paikka, jossa Tyynimeri ja Atlantti kohtaavat. Vedenjakajalla Felix pyörtyy ja juuri oikeassa matemaattisessa kulmassa kaatuessaan hän siirtyy toiseen todellisuuteen.

Herätessään Felix huomaa Costa Rican sademetsän kadonneen ympäriltään. Pian hän tapaa erikoistakin erikoisemman otuksen. Otuksen pää kuuluu aarnikotkalle ja takapää leijonalle. Ja otus puhuu. Esittäytyy muina miehinä vaskoksi, jonka nimi on Rautakynsi ja joka rakastaa jakolaskuja. Felix tutustuu myös nurjakaistyttö Kynteliin. Kynteli ja Felix lähtevät etsimään tästä taikojen ja rohtojen maailmasta parannuskeinoa Felixin sairauteen.

Samaan aikaan Käärmejuuri niminen virnuli myy Tikkerporin asukkaille epäilyttäviä rohtoja ja aikoo laajentaa myyntiään Andriaan. Kyntelin sisarukset Malva ja Kuisma ovat asioimassa Tikkerporissa, ja huomaavat näiden rohtojen aiheuttavan pahoja sivuoireita. Niinpä he päättävät selvittää asian ja tehdä lopun Käärmejuuren bisneksistä.

Koko kirjan ajan Felixin sisällä herää toivo, mutta monen monta kertaa hän joutuu sen myös menettämään. Felix on koko ikänsä elänyt sairauden varjossa, kohdellut joskus kaltoin toisia, syynä vain sairautensa. Mitä parantuminen loppujen lopuksi edes merkitsisi Felixille? Sitä hän ei ole koskaan ajatellut - ennen kuin nyt.

Fantasiapainotteinen kirja on höystetty sci-fillä, sillä siinä hypitään rinnakkaisulottuvuuksien välillä. Pitkästä aikaa sain nauttia kirjasta, joka on oikeasti kirjoitettu hyvin. Tekstiä varten on varmasti tehty kunnolla pohjatutkimusta ja se on kirjoitettu huolella. Kirjoitusasu on hyvä ja kirjaa on koko ajan mielenkiintoinen lukea, sillä lauseet ovat välillä ehkä hitusen erikoisia, mutta aina oikein. Tästä saamme kiittää myös hyvää suomentajaa, joka on ollut huolellinen ja tarkka! Kaikki lukuisat nimet kirjassa olivat todella vaikuttavia. Kirjailija on keksinyt lukuisia nimiä, kuten möyrinki, resuputti, virnuli, vasko ja maisku.

Juonessa on upeaa se, miten sille maailmalle, johon Felix joutuu, kaikki meidän ihmisten maailmassa oleva on tarua ja legendaa ja toisinpäin. Kynteli-tytölle ihminen ja koira ovat tuttuja vain satukirjoista, ja Felixille taas haurassarviset eli yksisarviset ja maahiset ja muut ovat aina ennen olleet vain tarinoita. Kirjan teemana voisi olla se, että jokaisella on oikeus haaveilla, on oikeus toivoa, mutta täytyy osata hyväksyä se, etteivät toiveet aina toteudukaan. Kirjasta voi löytää useita teemoja, ja toinen suuri sellainen voisi liittyä itsekkyyteen. Tehdessään kerrankin jotain epäitsekästä, unohtaessaan hetkeksi oman navan ympärystänsä, voi auttaa muita. Tehdä jonkun muun iloiseksi ja onnelliseksi.

Pitkästä aikaa kirja sai minut oikeasti nauramaan ja hymyilemään. Kirja oli huippu hyvä, ei siitä juuri muuta osaa sanoakaan. Kirja sopii kelle tahansa vauvasta vaariin. Tarina oli alusta asti mielenkiintoinen, mutta toisaalta ehkä hieman vaikealukuinen. Jos haluaa lukuelämyksestä kaiken irti, kannattaa lukea tarkasti ja ajatuksella, jokaisesta yksityiskohdasta ja erikoisesta nimityksestä nauttien.

Frida, 8. luokka

Louis Sachar: Paahde (2001)



Keskellä autiomaata, siellä missä joskus lepäsi Texasin suurin järvi.  Greenjärven leirillä ahertaa monta nuorta poikaa kaivamassa kuoppia. Se on ns. ”pahojen poikien leiri”. Stanley Yelnats, niin siis se poika, josta tarina kertoo, ei ollut paha poika, vaan rikoksesta syyttömänä tuomittuna, kaivoi hiki hatussa kuoppia.

Kirjassa kohtaat hyvin erikoisia nimiä, kuten Röngten, Kainalo, Yrjöpussi ja Luolamies. Tapaat myös valvojan ja Arvoisan, sekä sadan vuoden takaisia henkilöitä. Kauan sitten henkilö nimeltä Elya Yelnats teki lupauksen madme Zeronille, mutta rikkoi sen. Siitä asti Yelnatsejen elämän kohtalona on ollut olla väärässä paikassa väärään aikaan, ja kaikki syyttivät siitä Stanleyn kelvoton-kurja-mätämuna-sikavaras-isoisoisoisää. Kirja kertoo myös tapahtumista, jotka sijoittuvat menneisyyteen. Kate Barlow oli opettajatar, joka piti kaupungin ainoaa koulua. Hän teki virheen, joka muutti hänen koko elämänsä. Hän suuteli mustaa sipulikauppias Samia ja siitä sai alkunsa Katen lainsuojaton elämä. Kathrene Barlown huulipunahylsy löytyy yllättäin Stanleyn kuopasta ja Valvoja riemastuu. Samalla Stanley ymmärtää, että eivät he ole siellä lujittamassa luonnettaan, van etsimässä jotakin.

Kyllä, he etsivät jotain, mutta mitä? Zero tai siis oikealta nimeltään Hector Zeroni, karkaa leiriltä ja muutaman päivän kuluttua Stanley ottaa vesiauton, painaa nastan lautaan ja ajaa kuoppaan. Hän jatkaa kävellen, lähtien etsimään Zeroa. Mistä voi tietää, mihin suuntaan mennä, jos joka puolella on vain aavikkoa. Mutta onneksi hän on laihtunut ja paljon lihaksikkaampi kuin tullessaan, ja jaksaa kulkea pitkälle. Tietenkään ei voi olla varmuutta onko poika enää edes elossa, mutta Stanley kulkee määrätietoisesti kohti Jumalan peukaloa.

Mitä pojille tapahtuu, löytävätkö leiriläiset jotain, mitä on loiska, entä miten Mary Lou ja sipulit liittyvät tarinaan? Entä miten käy kiroukselle, jonka madame Zeroni loihti Yelnatsejen ylle? Näihin kysymyksiin vastaa tämä kirja, enkä minä. Ja koska tämän kirjaesittelyn on tarkoitus herättää kiinnostus, eikä paljastaa koko juonta, on lopetettava tähän.

Kirja on seikkailu kirja, josta löytyy vauhtia ja odottamattomia käänteitä. Kirjan kerronta on selkeää ja se on kirjoitettu kirjakielellä, mutta siitä löytyy uusia sanoja, kuten loiska. Asiat kerrotaan niin, että tavallinenkin tallaaja ne tajuaa ja asioita kuvaillaan tarkasti ja mielenkiintoisesti.
Kirjan aihetta saa miettiä, ihan toden teolla, mutta ehkä se voisi, mennä näin. Poika, syytön poika joutuu ahertamaan lujittaakseen luonnettaan ja syyttää siitä jotakin muuta. Mutta, siitä voi olla hyötyäkin. Hän tapaa uusia persoonia, korjaa menneisyyttä ja laiskasta, läskistä pojasta tulee toimeen tulevampi ja hän toden totta, lujittaa luonnettaan. Oikeastaan kaikki oli kiinni vain hänestä ja hänen sisäisestä tahdostaan.

Mielestäni kirja oli hyvin kiinnostava ja suosittelen sitä kaikille, joita se edes hieman kiinnostaa. Oli mielenkiintoista lukea nuoren pojan pärjäämisestä keskellä autiomaata. Hänen kohtaamistaan jännityksistä ja iloisista hetkistä. Ja siitä, kuinka hän löysi itsensä ja teki elämästänsä yksinkertaisesti parempaa, sai ystäviä ja tuli hyväksytyksi. Oikein opettavainen kirja.



                                                                                                                                       Milja, 8. luokka