perjantai 14. joulukuuta 2012

David Almond: Naakkakesä (2008)



Kirja kertoo 14-vuotiaasta Liam nimisestä pojasta ja kesästä, jolloin hänen elämänsä muuttuu. Liam ei osaa määrittää leikin ja väkivallan rajaa ja rajut leikit muuttuvat todeksi. Hän muistelee vanhoja aikoja, kun oli pieni ja rupeaa käyttäytymään vähän samalla lailla.

Liam on vaisu, mutta ei pysty hallitsemaan vihaansa, koska hän saattaa joskus pillastua niin pahasti, että jopa satuttaa jotakuta. Hän osaa olla myös kultainen ja kiltti poika. Liam asuu perheensä kanssa Englannissa maaseudulla. Hänen isänsä on hiljainen ja äreä lähes aina. Hän vain kyhjöttää työhuoneessaan ja suuttuu, jos ei osata olla hiljaa. Äiti taas on huolehtiva ja kiltti kaikin puolin, eikä juurikaan suutu.

 Liam ja Max riehuvat pihalla, kunnes naakka johdattaa heidät paikkaan, josta löytyy hylätty vauva. Siihen on kiinnitetty lappu, jossa on pyyntö: ”Olkaa kiltit, pitäkää tytöstä huoli.” Pojat vievät vauvan kotiin ja Liamin äiti ihastuu vauvaan, mutta se täytyy antaa poliiseille. Sen jälkeen ruvetaan selvittämään, että missä lapsen vanhemmat ovat, miksi se on jätetty yksin keskelle ei mitään ja mikä tämän kaiken takana on?  Kaikki alkavat ihmetellä naakkaa, joka johdatti heidät vauvan luo. Naakka tulee vielä uudestaan ja yrittää viestiä jotain, mutta kukaan ei tajua mitä. Kertomus jatkuu jännittävissä tunnelmissa, kun Liamin ja hänen kavereidensa leikit menevät niin rajuiksi, että jossain vaiheessa ollaan jopa puukko kaulalla.

Kirja edustaa mielestäni lajityypiltänsä jännitystä ja seikkailua. Kieli on selkeää, eikä kirjassa ole puhekieltä juurikaan. Tämä teos haluaa viestittää lukijalleen sitä, että miten leikki voi muuttua liian totiseksi ja kaikkea ei kannata ottaa niin tosissaan.

Kirja oli mielestäni ihan ok. Hyvinä puolina pidän sitä, että kieli oli selkeää ja ymmärsin kaiken, mitä  luin. Lisäksi juoni ei ollut liian ennalta arvattava, niin sai vähän pohtia, että kuka tämän kaiken takana on. Silti tässä kirjassa jumitettiin välillä vähän liikaa paikoillaan, eli siinä oli paljon sellaista tekstiä, minkä olisi voinut pyyhkiä pois ja se ei olisi vaikuttanut juoneen mitenkään. Ja minun makuuni jotkut asiat olivat liian ylimielisiä ja epätodellisia. Tykkään enemmän faktapohjaisista kirjoista.
 
Suosittelen tätä kirjaa nuorille sekä tytöille, että pojille. Ei kuitenkaan liian nuorille, koska tämä on aika pitkä ja tässä on sellaisia asioita, joita pienemmät eivät välttämättä käsitä ja rupeavat kuvittelemaan omiaan. Sen sijaan aikuiset eivät välttämättä ole kiinnostuneita tällaisesta, missä puhutaan paljon leikeistä ja lasten ajatuksista, mutta miksipä ei.  

Henna, 8. luokka