Louis Sachar: Paahde (1998)

Paahde kertoo pojasta nimeltä Stanley Yelnats, joka tekee rikoksen tekemättä mitään. Stanleyllä sekä hänen suvullaan on käsittämättömän huono tuuri: he ovat aina väärässä paikassa väärään aikaan, mistä Yelnatsit syyttävät kelvotonta-kurjaa-mätämuna-sikavaras-isoisoisoisää. Stanley joutui oikeuteen, kun varastettu lenkkitossu putosi hänen päähänsä. Hän sai valita, joko vankila tai Greenjärven leirille. Tottahan toki Stanley valitsee Greenjärven leirin, se kuulostaa paremmalle vaihtoehdolle kuin vankila. Tässä tapauksessa tosin mielikuva on totuutta kauniimpaa.

Greenjärvi kuulostaa luultavasti jokaiseen korvaan paratiisille: Sininen järvi, vihreää maata sekä hedelmäpuita ja kukkivia kukkia? Sellaista se olikin, yli 100 vuotta sitten. Sen jälkeen järvi kuivui ja kauniista texasilaisesta kylästä tuli karu autiomaa. Nykyään siellä on työleiri, niin sanotusti pahojen poikien leiri. Siellä leiriläisistä tehdään kunnon kansalaisia kovalla työllä. Työ tarkoittaa kuoppien kaivuuta.

Stanley on kookas, pyöreä poika, jota kiusataan koulussa. Hänen vanhempansa eivät ole rikkaimmasta päästä, minkä takia Stanley ei ole koskaan ennen ollut leirillä. Eikä hän totisesti ajatellut ensimmäisen leirikokemuksen olevan tällainen. Leirillä herätys on 4.30, aamupala jonka jälkeen järvelle kaivamaan. Kaivamasta saa lähteä vasta, kun lapio mahtuu poikittain kuoppaan sekä se on syvyydeltään lapion mitta. Sen jälkeen on vapaata oleskelua sekä neljän minuutin suihku.

Leirillä Stanley tapaa Zeron, Röntgenin, Kainalon sekä Zikzakin. He ovat kaikki pienestä koostaan huolimatta kovia kundeja. Luonteeltaan he ovat kuitenkin lempeitä ja hyväksyvät heti Stanleyn mukaan porukkaan. Stanleylle lähimmäksi ystäväksi muodostuu Zero jonka kanssa hän joutuu seikkailuun, jossa on mukana rankkaa taistelua hengestä kuumalla ja vaativalla aavikolla. Seikkailussa esiin nousee paljon piirteitä Greenjärven kylässä yli sata vuotta sitten tapahtuneessa pusu-selkkauksessa, joka vaati monen ihmisen hengen.

Kirja kuuluu mielestäni kategoriaan seikkailu. Kirjassa käytettävä kieli on kirjakieltä ilman mitään murretta. Tekstissä on vähän kielikuvia, jotka ovat tosin täysin osuvia tekstin sisältöön. Kirjassa käytetään myös hyvää kuvailua, jonka ansiosta lukija saa tarkan mielikuvan siitä, että kuinka kamala ja kuuma paikka Greenjärvi on tai vaikkapa kuinka paljon Stanleyta sattuu aina päivän päätteeksi.

Kirja on jännittävä. Se on kirjoitettu niin, että juoneen on jäänyt aukkoja, joihin ei tekstissä kerrota suoranaista vastausta, vaan lukijan täytyy pysyä lukiessaan valppaana ja täydennettävä itse aukkokohdat. Kirja on myös koukuttava, puoleen väliin päästyään en malttanut millään lopettaa lukemista. Huonoksi puoleksi sanoisin sen, että kun kirja heittelee menneisyydessä ja nykyisyydessä on välillä vaikeaa pysyä mukana. Kirjan sanoma voisi olla ”Ystävää ei jätetä, vaikka mikä olisi” tai yksinkertaisesti vain ”Koskaan ei kannata luovuttaa.” Suosittelen kirjaa noin 13+ vuotiaille nuorille, aikuisilla kirja ei ehkä enää toimi. Paahde on kuitenkin nuortenkirja, joka on kirjoitettu nuoriin vetoavaksi.  

Tia, 8. luokka