perjantai 8. maaliskuuta 2013

Salla Simukka: Toisaalla (2012)



Maailma lähitulevaisuudessa, tietokokeita, teknologiaa ja pelejä. Mitä vain voi tapahtua, voit joutua keskelle ei mitään. Voit päätyä tarkkailemaan toista hänen tiemättään, joka ikinen minuutti ja sekunti, hänen tietämättään. Se esitellään salaisena ja hyvä palkkaisena työnä, mutta voi osoittautua seikkailuksi ja virheistäsi, voit joutua maksamaan ikuisesti.

Samuel Järvi, 18-vuotias on aito nörtti, hän lähinnä pelaa ja nukkuu. Elämä on hyvin yksiselitteistä ja vaillinaista, kunnes hän saa elämänsä tilaisuuden. Hänelle tarjotaan paikkaa projektista, josta hänelle ei kerrota muuta, kuin, että se on hyvin salainen ja siitä saa rutosti rahaa. Työkavereiksi tarjolla on kaksi muuta nörttiä, Jere ja Basilika, joista Samuel tulee saamaan läheiset ystävät. Samuel saa projektista näytteen (vasta suostuttuaan paikkaan) ja on pelästyä kuoliaaksi, kun päätyykin toimistohuoneesta, tuuliselle Näsinneulan huipulle. Hänen tehtävänsä on ohjata toisia nuoria virtuaali- maailmassa, mm. muuttaa ravintopatukan maku juuri oikeanlaiseksi, ananakseksi ja metallihäkkyrä suihkuksi. Näin maailmasta tehdään heille todellisempi ja vahditaan, ettei mikään mene pieleen ja pilaa illuusiota.

Osaksi projektia on lähetetty 15-vuotias Potentiaali Emmi Aalto. Hän, Onerva ja Antero ovat koekaniineja tässä hyvin salaisessa projektissa. Onerva on myös nuori tyttö, jonka elämä ei kulje aivan raiteillaan. Hankaluuksia ilmenee Onervan yrittäessä itsemurhaa, juuri ennen projektin alkua ja toivuttuaan siitä hän herää tyhjässä maailmassa ja luule olevansa kuollut. Emmi ja Onerva kuitenkin saatetaan tapaamaan toisensa ja he ystävystyvät. Antero taas on projektin suuren rahoittajan poika ja lähtee peliin vapaaehtoisena, onnistuu hänkin hieman muuttamaan kuvioita.

Emmistä tulee nopeasti Samuelille hyvin tärkeä, vaikka Emmi ei itse ole edes koskaan nähnyt häntä.  Hän ei ole koskaan ennen tuntenut mitään tällaista ja hän onnistuu hankkimaan paljon vaikeuksia, saadakseen Emmin ulos pelistä. Satuviitteet aiheuttavat Emmissä hämmennystä, mutta saavat kuitenkin aikaan toivotun tapahtumien kierteen.

Pääseekö Emmi ulos? Keitä ovat muut nuoret? Miksi Samuel haluaa Emmin pois? Mitä Emmin ja hänen vanhempiensa välillä tapahtuu? Joutuuko Samuel vaikeuksiin? Tapaavatko Emmi ja Samuel koskaan? Ja miksi Samuel ylipäänsä lähti projektiin mukaan? Mm. näihin kysymyksiin löytyy vastaus kirjasta. Vastaukset Emmin tuntemuksiin taas, löytyy kirjasta Jäljellä (Salla Simukka). Nämä kaksi kirjaa ovat toisiaan täydentävä kirjapari ja antavat täytteen toistensa koloille.

Kirja kuvaa Suomen lähitulevaisuutta, se on selvästi tieteiskirjallisuutta ja kertoo nuorista. Kirjan kerronta tapahtuu minä muodossa ja kirjan tapahtumissa hypitään menneisyyden ja ”nykyhetken” välillä. Menneisyys tarkoittaa kuitenkin vain muutaman kuukauden tai viikon välimatkaa. Kirjassa on paljon viittauksia erilaisista perinteikkäistä saduista, kuten Emmin lempisadusta, Pienestä merenneidosta. Kirja perustuu Samuelin kerrontaan tapahtumista ja kieli on osittain, kirjakielen lisäksi, myös puhekieltä. Kirja kertoo siitä, että kehitys voi tuoda tullessaan kaikenlaista ja opettaa, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Kirjaparina (Toisaalla & Jäljellä), nämä kirjat opettavat katsomaan asioita eri puolilta ja osoittavat, että toinen ihminen tuntee, näkee ja ymmärtää eri asiat, eri tavalla.

Kirja herätti miettimään, mitä tulevaisuus oikeasti tuo tullessaan. Kehitelläänkö pelejä, elektroniikka ja muuta sellaista vieläkin eteenpäin, vai mitä tapahtuu? Kirja oli mielestäni ihan hyvä, mutta yksittäisenä, ehkä hieman lyhyt (luin kirjan yhden päivän aikana) ja tylsä. Kirjaparina, varmasti todella hyvä. Pidin kirjassa erityisen paljon siitä, että se kertoo Suomen tulevaisuudesta, toisin, kuin suurin osa nykyajan tieteiskirjoista. Kirja ei myöskään harppaa turhan pitkälle tulevaisuuteen, vaan kertoo kuinka nopeasti, maailma oikeastaan kehittyy. Kirjan kerronta oli ihan OK, mutta ehkä hieman mielenkiintoa olisi voitu enemmän herätellä. Uskon, että ensin kannattaisi lukea Jäljellä ja sitten vasta Toisaalla, koska, vaikken olekaan vielä lukenut Jäljellä - kirjaa, olisi ollut mielestäni parempi lukea ensin Emmin näkökulma ja vasta sitten täyttää kysymysmerkit. Se olisi ollut ehkä hieman mielenkiintoisempaa, koska olisi itsekin joutunut miettimään, mikä on totta ja mikä luotua. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet tieteiskirjallisuudesta. (Kannattaa kuitenkin, aloittaa kirjasta Jäljellä!)

Milja, 8. luokka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti