Syrjäisestä porttikongista kuului mäiskähdyksiä ja lyöntien
ääniä… Arabipoika yritti vastustella, mutta äkkiä hänen sydämensä lyönnit
lakkasivat, hengityksen ääni katosi ja nyt jo tunnistamattomaksi hakattujen kasvojen
silmät tuijottivat taivasta lasittuneina. Ohi kävelevä henkilö saattoi kuulla
vain toisen miehen pelästyneen huohotuksen ja pakenevat askeleet. Oli
tapahtunut murha.
Helsingin rikospoliisin murharyhmä alkaa selvittää nuoren arabipoika
Ibrahimin murhaa, joka osoittautuu kuitenkin ajateltua monimutkaisemmaksi
rikosten vyyhdiksi. Poliisit Joutsamo, Kohonen, Suhonen ja Takamäki joutuvat
useisiin jännittäviin ja sykettä nostaviin tilanteisiin selvittäessään juttua.
Kirja huipentuu kaikkien jännittävien hetkiensä jälkeen erittäin
tapahtumarikkaaseen ja kirjan koko juonen hyvin yhteen keräävään kohtaukseen.
Kirjassa on melkoinen liuta eri henkilöitä. Ainakaan minulle
selvää päähenkilöä kirjasta ei nouse esiin, ja sekös harmittaa. Kaipaisin
kirjaan yhden tai muutaman selkeän päähenkilön, joihin voisi samaistua, ja
joiden ajatusmaailmaan voisi syventyä paremmin. Kirja heiluu monen eri poliisin
tekemisten ympärillä. Vähän myös osan yksityiselämän puolella, mutta kehenkään
heistä ei kunnolla pääse tutustumaan lukemisen aikana. Poliiseja, ja samalla päähenkilöitä
on niin monia, että en edes ensimmäisen 150 sivun jälkeen muista kunnolla, kuka
henkilöistä on nainen ja kuka mies, mikä on kenenkin etunimi ja niin edelleen.
Samoin kuin henkilöitä, on kirjan tapahtumapaikkojakin
todella monia. Toki sen ymmärrän: ovathan henkilöt poliiseja, jotka selvittävät
murhaa, joten tapahtumapaikkoja tulee pakostakin monia. Mielestäni olisi
kuitenkin voinut tehdä niin, että esimerkiksi kyseisen murharyhmän asemalla
olisi ollut jokin yksi, erittäin selkeä paikka, jossa henkilöt useasti olisivat
olleet ja usean tapahtuman olisi voinut siirtää tähän paikkaan. Silloin tämä
kyseinen miljöö muiden tapahtumapaikkojen keskellä toisi tarinan henkilöitä ja
juonta selvemmiksi ja samaan tilaan.
Tokikin useat kohtaukset tapahtuvat murharyhmän asemalla ja
useasti kirjassa kahviteltiin kahvihuoneessa. Siksipä minulle herää kysymys,
miksei esimerkiksi tästä kahvihuoneesta olisi voinut tehdä kirjan keskeisintä
tapahtumapaikkaa? Se oli kuitenkin tila, jossa kirjan päähenkilöt useimmin
olivat samaan aikaan yhdessä ja keskustelivat muista henkilöistä ja
tapahtumista. Sitä olisi siis mielestäni voinut korostaa.
Kirjan tapahtumapaikat tosin voisivat selvitä ehkä jollekin
toiselle lukijalle paremmin: ne sijoittuvat Helsinkiin ja Helsingin
lähialueille. Jos tuntisi paikkoja Helsingissä paremmin, tuntuisivat ne ehkä
tutummilta, ja pysyisi helpommin perässä lukuisten eri tapahtumapaikkojen
vaihtuessa.
Yleisilme tästä dekkarista on jotakuinkin sekava. En tiedä
johtuneeko se omasta neitimäisyydestäni vai mistä, mutta kirjassa tuntuu - kuten jo ehkä tekstissäni ilmeneekin, olevan
kaikkea liikaa. Henkilöitä on liikaa, tapahtumapaikkoja on liikaa, pieniä,
juonen kannalta vähemmän tärkeitä asioita on liikaa, turhaa kuvailua on liikaa,
tapahtumia on liikaa. On oikeastaan vain yksi asia, jota kirjassa ei ole: siinä
ei ole selkeää päähenkilöä. Ei ole ketään kehen voisin samaistua. Ei ketään,
kenen kanssa voisin ajatella samoin, eikä ketään, kenen näkökulmasta voisi elää
kirjan useimmat tapahtumat.
Ehkä kaikki eivät tällaista kaipaa, mutta minä kaipaan.
Kaipaan kirjaan kunnollista päähenkilöä. Kaipaan siihen tunteita. Kirja nimittäin
on todellakin aika tunteeton. Siinä vain eletään hetkiä yksi kerrallaan ja
selvitetään murhaa. Miksei tämän murhan selvittämisen lomassa voitaisi enemmän
paneutua siihen, mitä joku kirjan henkilöistä siitä ajattelee ja mitä hän
tuntee?
Mielestäni eräs kirjan henkilöistä, Anna Joutsamo, on
erittäin potentiaalinen päähenkilöehdokas. Kirja alkaa kohtauksesta, jossa
Joutsamo on pääosassa, ja loppuu kohtaukseen, jossa hän on tärkeässä osassa.
Joutsamo joutuu kirjassa tekemään jotain, joka saa hänen mielensä järkkymään.
On ihan siinä rajalla, että Joutsamon voisi laskea päähenkilöksi. Ei kuitenkaan
ihan. Joutsamo on erittäin mielenkiintoinen henkilö, ja häntä voisi kirjassa
nostaa enemmän esille.
Uskoisin, että kirjan faktat ovat oikeat ja se on hienoa.
Kirjailija Jarkko Sipilä on toiminut rikostoimittajana, joten hän varmasti
tietää paljon oikean elämän poliisien toimintatavoista. Kirjassa on paljon
poliittisia asioita, joten siitä voi myös oppia paljon muun muassa siitä, mitä
tapahtui Irakin alueella Saddam Husseinin valtakaudella. Todennäköisin syin –
kirjasta löytyy myös esimerkiksi paljon pohdintaa siitä, miten arabeihin
suhtaudutaan Suomessa.
Uskoisin, että enemmän dekkareita lukeva henkilö pitäisi
kirjasta. Minuun se ei ihan täysin kolahtanut. Kieli on omaan makuuni hieman
karkeaa stadin slangeineen ja muine murresanoineen. Kirjoitustyyli on muutenkin
jotenkin miehekkään ja maskuliinisen tuntuista. Tuntuu, että kirjailija
kirjoittaa poliisien käyttämistä aseista ja vähän raaemmista kohtauksista
hieman ihailevaan sävyyn.
Kirja ei ole omaan makuuni lähelläkään täydellistä. Se on
ihan hyvä kirja, eikä minusta mitenkään tunnu, että menetin elämästäni tunteja
lukemalla kirjaa. En kuitenkaan välttämättä lukisi sitä uudelleen, enkä
suosittelisi kaverille, jollei tämä sitten olisi dekkarihullu. Kuten jo sanoin,
uskon että Todennäköisin syin ei ehkä ole paras luettava, jos se on ensimmäinen
dekkarisi. Jos kuitenkin murhamysteereitä on jo tullut ratkottua, on kirja
varmasti erinomainen, varsinkin jos pitää suomalaisista kirjoista. Kirja sopii
kaikille teinistä ylöspäin.
Frida, 9. lk
Teksti oli mukavan yksityiskohtainen ja pystyin samaistumaan näkökulmaasi. Osaan nyt valita jonkun muun kirjan. :D
VastaaPoistaKuulostaa ihan kivalta ja jännittävältä, voisin ehkä lukeakkin! :)
VastaaPoistaHeheh, näin jälkiviisaana ajatellen, kun nyt muistelen kirjaa, niin täytyy kyllä sanoa, että loppu jollakin tavalla ehkä kokosi juonta ja tarinaa kokoon joten loppujen lopuksi kirjasta jäi kuitenkin ihan positiivinen kuva! Eli, jos satutte sen lukemaan, niin kuten jo tuolla tekstissänikin taisin mainita, niin en ainakaan itse kuitenkaan kokenut, että olisin mitenkään "menettänyt" elämästäni monta tuntia kirjan lukemalla. :--)
VastaaPoista- Frida