Jorma Kurvinen - Susikoira Roin tunturiseikkailu (1979)

Kaverukset Tomi ja hänen uskollinen koiransa Roi ovat kutsuttu Lappiin lomalle. Tuntureiden laaksoissa keväthanget kiiltävät ja odottavat vuoden viimeisimpiä hiihtäjiä. Luonto kukoistaa ja Tomi ei voi muuta, kuin nauttia olostaan täysin rinnoin luonnon helmassa. Ennen matkaa Tomi kuulee poliisilta vaarallisista miehistä, jotka ovat matkalla Lappiin ja yrittävät sieltä päästä rajan ylitse pakoon. Matkalla oudon liftaajamiehen sattuessa samaan autoon, Tomissa herää epäilys ja mielenkiinto selvittää, kuka tuo mies on ja liittyykö hän poliisilta kuulemaansa juttuun. Matkan jatkuessa Tomi ja Roi joutuvat moniin arvaamattomiin tempauksiin mukaan, yrittäessään selvittää punakeltaisen Asconan arvoitusta.

Tomi ja Roi ottavat osaa pelastusoperaatioon, jossa etsitään tunturiin kadonnutta kelkkailijaa. Operaatiossa on mukana toinenkin koira, Max. Roin yhtäkkiä kääntyessä aivan toiseen suuntaan kuin Max, Tomi olettaa koiran suuttuneen Maxin saadessa kaikki kehut. Pian Tomi ymmärtää Roin temppuiluihin olevan syy.

Luotto ja uskollisuus ovat kaverusten suhteen valtti. Tomi ja Roi ovat kuin veljekset, ymmärtävät toisiaan melkein ainoastaan ajatusten voimalla. Tomi on innokas ja utelias persoona. Arvoitukset saavat helposti Tomin mielikuvituksen laukkaamaan kovaa vauhtia. Muille ihmisille Tomi on ystävällinen ja reilu, sekä hän yrittää auttaa muita parhaansa mukaan. Tomi on mielestäni vähän liiankin uhkarohkea. Hän ei täysin ymmärrä kaikkien tilanteiden vaarallisuutta ja näin aiheuttaa itselleen ja muille suurta jännitystä.  Hänen upea, isokokoinen saksanpaimenkoira Roi on loistava apulainen arvoitusten ratkaisemisessa. Matkan aikana Roi tulee tunnetuksi upeasta tottelevaisuudestaan.

Kirjan alkutilanteessa Tomi istuu rehtorin kansliassa anomassa lomaa reissulleen Lappiin. Rehtorin miettiessä ja kallistuessa jo kielteiseen vastaukseen Tomi saa, kuin saakin rehtorin lopulta suostumaan lomapäiviin. Erkki on luvannut ottaa Tomin kyytiinsä kohti tuntureita, jos Tomi suostuisi pitämään hieman seuraa Erkin lapselle, Hessulle. Pienen harkinnan jälkeen Tomi suostuu ja odottaa lopulta jo innoissaan reissua, saadessaan samanikäistä seuraa.

Erkin kaartaessa pihaan Tomille selviää kumminkin järkyttävä asia Hessusta ja ajatukset upeasta matkasta ovat ruohon juuritasolla. Matkalla heidän kyytiinsä tulee tuntematon liftaaja, joka herättää Tomissa outoja ajatuksia. Hotelleilla Tomi ja Hessu pääsevät tapaamaan tunnettua moottorikelkkailija Mara Sundia. Mara vaikuttaa hieman poissaolevalta ja oudolta ja Tomi alkaa epäillä kolarin liittyvän jotenkin Maraan. Hessu, Tomi ja Roi auttavat Maran kuvaajaryhmää saamaan filmin valmiiksi ja seikkailun päästessä huippukohtaansa Mara katoaa tunturiin. Kylmä viima vasten kasvoja, märkä lumisohjo ja lumipyry eivät helpota pelastajien työtä ja jokaisessa herää huoli, kuinka Maralle oikein käy?

 Kirjan lajityyppi edustaa selvästi jännitystä ja seikkailua, kaverusten joutuessa erilaisiin vaarallisiin seikkailuihin. Kirja oli mielestäni kuitenkin hieman tylsä ja juoni eteni mielestäni liian hitaasti. Tapahtumat pystyivät päättelemään jo ennakkoon, mikä ei tehnyt kirjasta kovinkaan mielenkiintoista ja jännitys ainakin minun kohdallani ei toteutunut. Lukemista vaikeutti melkoisesti kirjassa käytetty peräpohjolan murre, jonka takia asioiden ymmärtämisessä meni jonkin aikaa.

Kirjassa oli mielenkiintoisia kielikuvia melko paljon, joista itse ymmärsin melkein jokaisen. Lukemisen kannalta oli hyvä asia, että ymmärsin niiden viestin, sillä olisi ollut hankala päästä kirjassa eteenpäin ymmärtämättä kielikuvien merkityksiä. Välillä jäin pohtimaan kauemmaksi aikaa sanavalintoja, esim. osaa murresanoista en ymmärtänyt lainkaan, joka tietenkin hankaloitti juonessa pysymistä. Kokonaisuudeltaan kirjan kieli oli hyvin sujuvaa ja mukavaa lukea, ottamatta huomioon aina välillä esiintyviä kirjoitusvirheitä.

Minä tulkitsin kirjaa niin, että sen sanomana voisi olla esim. toisten auttaminen ja toisten huomioiminen. Eräs kirjan henkilöistä huomaa loppua kohden, kuinka itsekäs hän on ollut ja näin mielestäni kirja viestittää lukijoille, että pitää auttaa heikompia ja ajatella myös muita kuin itseään tehdessään päätöksiä.

Kirja tuo esiin sen, ettei kuuluisuus tee ihmisestä sen erikoisempaa kuin muut. Kuuluisuudesta annetaan se kuva, että julkisuuden henkilöt olisivat itsekkäitä, eivätkä auttaisi hätääkärsiviä, vaikka heillä olisikin mahdollisuus siihen. Toisten auttaminen, yritteliäisyys ja muiden hyväksyminen ovat kirjassa oikeaa toimintaa, kun taas asioiden vältteleminen, valehtelu ja riitojen selvittämättömyys ovat vääränlaista toimintaa. Tapahtumien myötä, kirja kertoo lukijalle sen, kuinka koskaan ei saa antaa periksi.

Kirjoittaja oli mielestäni saanut tuotua hyvin esille sen, mitä haluaa lukijoilleen välittää. Lukukokemus oli kuitenkin tylsä ja jäin odottamaan jotain suurempaa ja räväyttävämpää tilannetta. Suosittelisin kirjaa minua nuoremmille, esimerkiksi alakoululaisille, sillä heille kirja olisi voinut olla tarpeeksi jännittävä ja mielenkiintoinen.

Kirjassa seikkaileva koira Roi sai minut muistamaan oman koiramme Roin, mikä herätti minussa tuttuja ajatuksia koiran ja ihmisen välisestä yhteydestä ja ystävyydestä. Kirja oli helppolukuinen, yksinkertainen ja juoni eteni selkeästi. Mieleeni parhaiten jäivät tapahtumat kirjan lopusta, jolloin kirjan teema selventyi minulle. 

Eveliina, 9. luokka