maanantai 30. syyskuuta 2013

Sara Gruen: Vettä elefanteille (2009)

Juuri silloin orkesteri lopetti soiton äkkirytinällä. Puhaltimet ja lyömäsoittimet sekosivat jumalattomaksi kakofoniaksi – pasuunat ja pikkolot kompastelivat toisiinsa, tuuba törähti, ja symbaalien kumea kajahdus värähteli ulos isosta teltasta päittemme yli tyhjyyteen.
   Grandy jähmettyi hampurilaisensa ylle selkä kumarassa, pikkusormet ojossa ja suu ammollaan.
   Minä katsoin puolelta toiselle. Kukaan ei liikahtanut – kaikkien katse oli kääntynyt päätelttaan. Kovaksi tallautuneen maan yli kieppui laiskasti muutama heinänkorsi.
   ”Mitä nyt? Mitä tapahtuu?” minä sanoin.
   ”Shhhh”, Grandy sihisi.
   Orkesteri aloitti uudestaan, nyt Tähtilipun alla.
   ”Helvetin helvetti!” Grandy viskaisi ruoan pöydälle ja hyppäsi pystyyn, niin että penkki kaatui.
   ”Mitä? Mistä on kyse?” minä huusin, koska hän juoksi jo poispäin.
   ”Katastrofimarssi!” Grandy kiljaisi olkansa yli.

Jacob Janwkoski on 90 tai 93vuotias mies vanhainkodista, hän ei aivan tarkalleen muista ikäänsä. Hän elää tavallista, tylsää vanhainkoti elämää, ruoka ei maistu ja käveleminenkin on jo hankalaa (voi osittain johtua siitä, että liikunta on jäänyt vähemmälle). Vaikka hän on jo hyvin vanha, hän on silti edelleen hyvin, hyvin tarmokas ja järjissään oleva mies.
   
Jacobin menneisyys on täynnä tapahtumia niin iloisia, kuin ikäviäkin. Kaksikymmentäkolmevuotiaana hän hyppää kiertelevän sirkusjunan kyytiin. Tätä ennen hän opiskeli hyvämaineisessa yliopistossa, Cornellissa eläinlääkäriksi. Eräänä päivänä Jacobille ilmoitetaan, että on tapahtunut auto-onnettomuus, jossa hänen vanhempansa olivat kuolleet. Hänen isänsä velkojen takia, kaikki omaisuus viedään alta ja Jacobille ei jää edes kattoa päänsä päälle. Hän lähtee yliopistosta ja loppujen lopuksi pääty tämän kummallisen junan kyytiin.
   
Junaan hypätessään Jacobille ei ole suunnitelmia, mutta koska ei ole mitään menetettävää, hän päättää jäädä sirkukseen. Hän aloittaa luomalla lantaa, tallirenkinä. Hän alkaa pian toimia sirkuksen eläinlääkärinä ja loppujen lopuksi hän jopa kouluttaa yhtä sirkuksen päähenkilöä, Rosie norsua. Jacob otetaan vastaan hyvin ja hän saa hyviä ystäviä, kuten miehen nimeltä Kameli ja kääpiökokoisen pellen, Kinkon. Hän myös rakastuu sirkuksen päätähteen Marlenaan, joka on naimisissa paranoidisesti skitsofreenisen eläintenkouluttajan, Augustin kanssa. Marlena ja Jacob ystävystyvät ja heidän välilleen muodostuu vahva side, eikä heitä enää pysty erottamaan toisistaan.
   
Sirkuksen johtajan Al-sedän ottaessa sirkukseen Rosie norsun, jota August, Marlena ja Jacob alkavat kouluttaa, paljon asioita alkaa muuttua. Marlena ja Jacobin välit lämpenevät ja Augustin itsehillintä alkaa rakoilla. Raha ja ruoka ovat vähissä ja ihmisiä katoaa junasta. Rosiesta tulee menestys ja kaikki näyttää suurin piirtein hyvältä, mutta sitten tapahtuu jotain kauheaa. Katastrofimarssi soi ja koko teltta on täydessä kaaoksessa. Al-setää ei löydy ja Augustin kohtalo ei ole aivan paras mahdollinen. Sirkuksen tulevaisuus ei ole kovin valoisa, mutta Marlena ja Jacob aloittavat yhdessä Rosien kanssa uuden suunnan elämässään. Sirkus on menneisyyttä, joka palaa Jacobin mieleen, kun hän on jo ryppyinen ja loppu on jo lähellä. Silloin muistot palaavat kirkkaina mieleen.

 Mielestäni kirja oli todella hyvä ja siihen mahtui, huumoria, jännitystä, rakkautta ja kaikkea siltä väliltä. Kirja oli todella hyvin kirjoitettu ja se oli niin mukaansa tempaava, ettei olisi tehnyt mieli irrottaa silmiään siitä hetkeksikään. Tarinassa yhdistyivät hienosti vanhan vaarin elämänkokemus, sekä nuoren miehen jännitystä ja tapahtumia täynnä oleva elämä. Kirjaa lukiessaan alkoi mietityttää, että minkälaista elämä vanhuksilla oikeasti on. Heidän arkensa on yksitoikkoista, vaikka he tarvitsisivat vielä puuhaa ja tekemistä, iloisia asioita päiviinsä. Kyllä minä ainakin haluaisin viettää viimeisimmät hetkeni onnellisena.
  
Ainut moitittava asia kirjassa, jonka keksin oli se, ettei aina oikein pysynyt juonessa mukana. Muuten kirja oli kyllä juuri hyvä sellaisenaan, en olisi mennyt muuttamaan siitä mitään. Suosittelen kirjaa neljästätoista vuodesta ylöspäin, yläikärajaa ei mielestäni ole.

 Kirjasta on tehty, myös samanniminen elokuva, jonka haluaisin ehdottomasti nähdä. Elokuvan on ohjannut Francis Laxrence ja näyttelijöinä toimivat Robert Pattisso ja Hal Holbrook (Jacob), Reese Witherspoon (Marlena), sekä Christoph Walz (August). Elokuvan ikäraja on 12 ja se kestää kaksi tuntia.

   ”Minä hivuttaudun tuolin reunalle ja kurotan kiinni rollaattorista. Oman arvioni mukaan vapaus on vajaan kymmenen metrin päässä. Tietysti sen jälkeen pitää kävellä korttelin verran, mutta jos panen töppöstä toisen eteen, ehdin nähdä pari viimeistä numeroa. Ja loppuparaatin – eihän se alkuparaatia korvaa, mutta kuitenkin. Lävitseni kulkee kihelmöivä lämpö ja tukahdutan naurunhirnahduksen. Yhdeksänkymmenen saatan olla, mutta kuka sanoo, että olisin avuton?”

   Milja  9lk


3 kommenttia:

  1. Kuvailit kirjaa erittäin hyvin ja olisi todella mukava lukea kirja tai katsoa elokuva tästä. Kirja kuullostaa erittäin jännittävältä ja koukuttavalta.

    VastaaPoista
  2. Kuvailit kirjaa todella hyvin ja minä aijoin ainakin lukea tämän kirjan, koska se kuulosti todella jännittävältä ja kiinnostavalta.

    VastaaPoista
  3. Kuvailit kirjaa oikein etevästi ja voisin jopa lukea kirjan.

    VastaaPoista