Kirja kertoo kolmesta 14-vuotiaasta tytöstä, jotka joutuvat tehtävään josta he eivät tiedä mitään. Kirjan nimi tulee tyttöjen kivistä, jotka ovat mustassa samettipussissa.
Päähenkilöt ovat kolme nuorta tyttöä, jotka ovat kaikki todella erilaisia luonteeltaan. Heille kerrottiin, että he ovat vihollisia toisilleen, mutta he eivät itse tiedä minkä takia. Sivuhenkilöitä on monia ne vaihtelevat tekstin aikana paljon, mutta heille sanottiin, että he eivät saa kertoa kellekään mitään heistä. Alussa tytöt menivät vanhan eukon navettaan nukkumaan, mutta yksi heistä oli niin itsepäinen ettei voinut nukkua navetassa ettei hänen vaatteensa sotkeutuisi. Niinpä hän meni vanhan eukon taloon ja pääsi kinuen sisään. Siellä heidän matka alkoi tarujenmaahan. Kirjassa kerrottiin aina välillä henkilöstä jonka nimeä hän itsekkään ei tiedä, joten häntä sanotaan nimettömäksi. Tytöt ovat aivan normaaleja ihmisiä, heillä on vain kivet jotka ovat realistista oikeasta maailmasta. Kirjassa keskitytään heidän luonteeseen ja ulkonäköön. Tytöistä tuli ystäviä, vaikka he olivatkin vihollisia toisilleen. Ambre on kivoin henkilö, koska hän on huomaavainen ja kiltti kaikkia kohtaan.
Tarina alkaa kun tytöillä on tulossa 14 vuotis syntymäpäivä. Ja he saavat kuulla, että he eivät olleet biologisessa perheessään vaan sijaisperheessä. Heidän yksi " perheen jäsenistä" antoi heille mustan samettipussin jonka saavat aukaista vasta kello 0.00 jälkeen. Heille myös kertoi heille, että heidän pitää mennä yhden tietyn puun luokse, jossa he tapaavat kaksi muuta tyttöä ja teillä on sama tehtävä. Tarina jatkuu kun tytöt rupeavat selvittämään mikä on heidän tehtävänsä ja mitä ne kivet ovat ja miten ne toimivat. He lähtivät Nathyronin kaupunkiin etsimään tietoa. Siellä heille kerrottiin, että heidän pitää mennä tarujenmaahan tapaamaan Oonahin luokse joka kertoisi heille keitä he ovat, mikä on heidän tehtävänsä ja mistä ne tulevat. Mitä heille käy ja saavatko he tietää tehtävänsä?
Kirja siottui keskiaikaan. Sen sai selville, kun ihmiset olivat eri asemassa ja ei oltu keksitty pyssyjä vaan käytettiin miekkoja. Ympäristöjä ei kuvattu kauhea tarkkaan voitiin sanoa jotain, mutta ei minusta tarpeeksi tarkasti.
Tämä oli fantasia kirja. En itse saanut oikein mitään käsitystä olisiko siinä muiden lajityyppien piirteitä. Kirja oli hyvin selkeästi fantasia kirja, koska siinä oli realistisia asioita esim. taikuutta, taikamaa, ihminen, ennustajia ja taikaesineitä. Kirjassa vain mainitaan asia jonkin toisen asian kanssa, mutta niitä joitain juttuja kerrottiin vähän tarkemmin. Tarinan tapahtumat olivat osa todella uskottavia, mutta esim. tarumaa ei minusta ollut kauhean uskottava. Kieli oli hyvin harkittu ja välillä oli tietenkin puhekieltäkin.
Kirja käsittelee pohjimmiltaan ennuskivien mahtia. Minä sain maailmasta semmoisen kuvan, että siellä ei voi luottaa kehenkään ja se on arvoituksia täynnä. Oikeaa toimintaa kirjassa oli kun tytöt päättivät tehdä jotain esim. kun he pelastivat ihmiset Nathyronin kaupungista ja lähtivät kohti tarjujenmaata jossa heitä odotti vartijat.
Kirjassa oli väärää, kun yksi tytöistä sai miekan iskun sydämeen. Ongelmana kirjassa oli tyttöjen tehtävä ja mitä ennuskivet olivat.
Minusta kirja oli todella hyvä, mutta välillä pitkästyttävä. Välillä olin vähän jännittynyt ja kiinnostunut mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjassa päälimmäiseksi jäi mieleen kun tytöt tapasivat ensimmäisen kerran ja lähtivät selvittämään heidän tehtävää. Minä pidin kun tytöillä oli kaikilla erilainen luonne ja kun kirjassa oli kaksi erilaista maata, koska se sai enemmän mielenkiintoa. Minusta kirjassa olisi pitänyt kuvailla enemmän paikkoja ja henkilöitä, koska olisin itsekin päässyt perille paremmin.
Suosittelen kirjaa semmoisille keillä on hyvä mielikuvitus ja tykkää lukea pitkiä fantasia kirjoja, koska muuten kirjan lukeminen käy pitkästyttäväksi.
By: Milja 8.b
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti