tiistai 17. helmikuuta 2015

Neil Gaiman, Hautausmaan poika, 2008

Ei-Kukaan "Eikku" Owens on hautausmaan kuolleiden adoptoima ja kunniakuolleen arvon saanut lapsi. Eikun ollessa vielä vauva hänen perheensä surmataan kodissaan keskellä yötä. Myös hänet on määrä surmata, mutta vaeltelemisesta pitävä Eikku lähtee kävellen ulos pimeään sumuiselle kadulle kohti hautausmaata.

Eikku on tavallinen poika. Kun hän taaperona saapui hautuumaalle, hänen vanhemmikseen nimettiin vainaat herra ja rouva Owens sekä holhoojaksi Silas. Herra ja rouva Owens ovat olleet jo 250 vuotta naimisissa, mutta eivät koskaan saaneet lasta. Silas puolestaan on hyvin välinpitämätön ja asiallinen vainaa, joka huolehtii Eikun ruoista ja opettamisesta. Eikun ensimmäinen ihmisystävä on Scarlett, jonka täytyy 5-vuotiaana muuttaa pois, mutta joka kuitenkin palaa takaisin

Eikku Owensin tarina sijoittuu 2000-luvulle, sillä puhelimet ovat jo yleistymässä. Tarina saa kuitenkin vaikutteita menneisyydestä, sillä hautausmaan vainajat ovat satoja vuosia vanhoja.  Kirjan edetessä hautausmaasta sekä sen vainajista saa tarkan ulkonäkökuvan. 

Hautausmaan poika on fantasiakirja, joskin siinä on mukana myös hiukan kauhukirjan piirteitä. Tarinan kerronta on kirjotettu kirjakielellä, mutta vuorosanoissa on hieman poikkeuksia. Koska kirja on käännös kirja, murteita ei siinä ole.

Itse pidin kirjasta, mutta odotin siltä hiukan enemmän. Luvut olivat pitkiä, jonka vuoksi 300 sivua alkoi jo puoli välissä pitkästyttää eikä merkittäviä juonenkäänteitä siten ollut niin paljon kuin lyhyempi lukuisissa kirjoissa. Opin kuitenkin, että jos pienissäkin asioissa näkee hyvää ja niihin jaksaa kohdistaa mielenkiintonsa,  mikään ei tunnu mahdottomalta.

Suosittelisin kirjaa paljon lukeville, sillä he ehkä saisivat kirjasta paremman kokonaiskuvan. Itselleni mieleen jäivät vain alkupään tapahtumat, joten kirjan teema jäi minulle osittain mysteeriksi. Uskoisin, että alkuperäinen englannin kielinen versio on käännöstä parempi.


Kerttu 8A

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti