Nokkosvallankumous
kertoo tieteiskirjallisuudelle ominaisesta erilaisesta tulevaisuuden
maapallosta, jossa saastepilvet peittävät auringon ja vesistöt ovat roskan ja
liejun täyttämiä. Tässä tuhkan peittämässä maailmassa sinnittelee ajan
hirmuvaltaa pitävää Korotratoa vastaan vihaansa kytevä pieni vallankumousliike
Nokkoset, jonka johtaja Dharan on kerännyt nokkoslapsensa vanhaan Huhtikaunaan
huvipuistoon, pieneen tuhon ympäröimään toivonpilkahdukseen. Nokkoset on hyvä
nimi ryhmälle sitkeitä kapinallisia, jotka pystyvät juuri ja juuri
kiemurtelemaan läpi Korotraton luomasta epätietoisuuden muurista. Keskelle tätä
maisemaa joutuu ylhäisistä juuristaan epätietoinen Vayu, jonka ainoita
vaihtoehtoja äitinsä kuoleman jälkeen on jäädä villikoirien tai kannibalien
suuhun näännyttyään tuhoutuneen kaupungin kadulle tai seurata hänet äitinsä
ruumiin viereltä löytänyttä Dharania, joka lupaa hänelle turvapaikan. Dharan
Marmoria kunnioitetaan kiviverisenä, ihmisen tapaisena oliona, jonka harmaa
veri antaa lupauksen paremmasta tulevaisuudesta. Vayu, joka äitinsä kuoleman
hetkellä saa tietää olevansa Granita, pian huomaa että hänen kohtalonsa on
punottu yhteen Dharanin kanssa. He ovat kiviveristen sukujensa viimeisiä
edustajia, ja heillä on pääsy toisessa ulottuvuudessa sijaitsevaan
tuhoutuneelta maapallolta paenneiden kiviveristen rakentamaan paratiisiin,
jossa kirkkaana taivaalla paistava aurinko paistaa heidän paljaalla ihollaan ja
hedelmää tuottavien puiden sato on heidän ravintoaan. Mitään muuta kuin
ajatuksia he eivät voi tuoda takaisin mukanaan, mutta kiviveristen luontoa
säästävät keksinnöt antavat heille mahdollisuuden paremman maailman luomiseen.
Ensin pitäisi kuitenkin päihittää Korotrato, jonka murskaava ylivoima pakottaa
heidät välillä polvilleen.
Kirjaa kerrotaan
vuorotellen Vayun ja Dharanin näkökulmasta. Alussa Dharan on heistä vahvempi,
Nokkostensa karismaattinen johtaja, joka auttaa äitinsä menettäneen Vayun
takaisin jaloilleen. Pian Vayu on kuitenkin se, joka tukee Dharania silloin,
kun johtajan taakka alkaa painaa hänen harteillaan. Tarinan alussa Dharaninilla on joku toinen,
Krito. Dharan on itsekäs ja rakastaa molempia, sekä Kritoa jonka löytää
maanpäällisestä helvetistä, että Vayua, johon hän kiintyy heidän kahden
välisessä paratiisissa. Krito kuitenkin
joutuu kiviveristen välisen kohtalon tielle ja päätyy hyppäämään kuolemaansa.
Toinen Dharanin ja Vayun väliin joutuva hahmo on Pavan Granita, Vayun
siskopuoli. Samat kasvot, eri temperamentti. Pavan ei suostu huomaamaan Vayua.
Hän yrittää epätoivoisesti saada Dharanin ja Vayun erilleen, koska hänellä
täytyy olla osa kiviveristen kohtalossa, täytyy. Hän voisi yhtä hyvin olla
Vayun paikalla, mutta Dharan ei suostu valitsemaan häntä. Vayu ja Pavan
pääsevät muutaman kerran hetkittäiseen yhteisymmärrykseen, mutta Pavanin
kohtalonsa puolesta pelkäävä, pikainen persoona erottaa heidät jälleen. Muita
maininnan ansaitsevia sivuhahmoja ovat esim. Miknor ja Levar, jotka monien
muiden sivuhahmojen ohella ovat Dharanin luotetuimpia ystäviä ja Nokkosten
tukipilareita.
Minulle jäi kirjan
hahmoista eniten mieleen, että vaikka päähenkilöitä oli kaksi, teksti liittyi
melkein aina jotenkin Vayuun. Samaan tulokseen ei välttämättä tule jokainen
joka kirjan aukaisee, mutta minulle se tuntui vahvasti siltä, tai sitten vain Vayu
oli minulle todella mieleenpainuva hahmo. Siltä se ei kyllä itsestäni tuntunut,
sillä en oikein osannut hahmoihin samaistua. Dharan oli kirjan maailmassa
tärkeämpi ja vahvempi henkilö, mutta
aina teksti johti ajatukseni takaisin Vayuun. Tuntui siltä, että jos Vayun
yliviivaisi yhdestäkään lauseesta, koko juoni menisi päälaelleen. Tuntui
kuin kirjailija olisi kirjoittanut Dharanin näkökulmasta vain tehdäkseen Vayun
roolista tärkeämmän ja tehdäkseen tarinasta selkeämmän. No, tämä nyt vain on
tietenkin mielipide.
Kirjassa on esillä
etenkin tieteis- ja fantasiakirjallisuudelle tyypillinen hyvän ja pahan
vastakkainasettelu, ja näitä kahta lajityyppiä kirja mielestäni edustaa eniten.
Kirjan tulevaisuuden maapalloon oltiin yhdistetty portti kiviveristen asuttamaan
rinnakkaismaailmaan. Kirjan ajankohtaan tämä ei olisi mahdollista eikä sopisi
yhteen tarinankerronnan kanssa ilman jonkinlaista fantasian väliin
livauttamista, mutta jos kirjan tapahtumat sijaitsisivat kauempana
tulevaisuudessa tai teksti oltaisiin muotoiltu eri tavalla, voisi tämänkin
tulkita tieteiskirjallisuuden piirteeksi. Samoin kiviveriset voitaisiin lukea
ihmisrodun muunnelmaksi. Kirjassa on jännittäviä juonenkäänteitä ja päähenkilöt
joutuvat useaan hengenvaaralliseen tilanteeseen, mutta tapahtumia ei juuri
kuvattu seikkailumaisen kutkuttavasti. Kirja on myös rakkaustarina, mutta se ei
ole ällönmakea ja siirappinen. Vaikka päähenkilöiden läheinen suhde on kokoajan
kirjassa esillä, en juuri saanut keskityttyä siihen.
Kirjoittajan tyyli kuvailla on omastani paljon
eroava, kielikuvat ovat vahvoja ja osan tuomitsin suorastaan oudoiksi. Massasta
eroava tapa kuvailla on hyvä tapa saada lukijat kiinnittämään enemmän huomiota,
mutta silti mielestäni osaa mieleen putkahtaneista kielikuvista ei kannattaisi
päästää paperille asti. Ympäristöä kirjassa kuvaillaan oikein
lukijaystävällisesti, mutta kun minulta kysyttäisiin kertomaan vaikka
Dharanista jotain, tietäisin vain, että hän on melko nuori, aika lihaksikas ja
melko lailla vahvamielinen. Kirjassa ei siis loppujen lopuksi pureuduttu niin
paljon yksityiskohtiin.
Nokkosvallankumousta eivät varmaan
ala-asteikäiset voisi lukea, sillä se on paikoittain raaka ja varmasti myös
nuoremmille hankalalukuinen. Kirja tuskin kiinnostaa kuitenkaan kovin
vanhojakaan, sillä jo pelkästään nuoren aikuisen näkökulmasta kuvaava
tarinankerronta ja siihen liittyvä nuorekas kieli saavat varmaan viittä vaille
kolmikymppiset keskeyttämään lukemisen. Suosittelisin kirjaa siis
yläaste-lukioikäisille. Nokkosvallankumousta ei kannata lukea, jos tuntee
vahvasti elokuvien tai kirjojen takia, sillä se voi olla hyvinkin masentava.
Kirja oli ihan hyvä lukukokemus, mutta itselle ei sellainen, jonka välttämättä
haluaisin mennä heti läpi uudestaan. Kirja oli hyvin nykyaikainen ihmisten tuhoamaan
maapalloon pohjautuva tarina, joka voi saada lukijansa pohtimaan puhtaan
luonnon tärkeyttä.
Anni 8B
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti