VERONICA ROTH - OUTOLINTU Alkuperäinen teos: 2011, Suomennos: 2014

Scifikirja Outolintu on trilogian ensimmäinen osa. Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmiset ovat jakautuneet viiteen osastoon: Vaatimattomaan, Sopuisaan, Rehtiin, Uskaliaaseen ja Terävään. Osastot perustettiin, jotta maailmassa säilyisi rauha. Osastojen välit ovat kuitenkin kireät ja uhkana on vallankumous.

Kirjan englanninkielinen nimi Divergent tarkoittaa kirjan mukaan ihmistä, jolla on monen osaston ominaisuuksia. 16-vuotiaille tehtävässä taipumustestissä selviää, että kirjan päähenkilö Beatrice Prior on divergentti. Divergenttejä pidetään vaarallisina, mutta Beatrice ei saa tietää miksi. Ehkä siksi, että he voivat hallita mieltään simulaatioissa. Tai siksi, että osastojen yhdistyneitä ominaisuuksia pidetään uhkana. Divergenttejä kuitenkin tappaa ja divergenteiksi epäiltyjä tarkkaillaan.

Kirjan päähenkilö on nimeltään Beatrice Prior. Hänen perheensä kuuluu Vaatimattomaan, mutta Beatrice ei tunne kuuluvansa tähän osastoon. Sen sijaan hänen veljensä Caleb on luonnostaan epäitsekäs ja avulias. Beatrice vaihtaa osastoaan valintaseremoniassa, jossa jokainen 16-vuotias saa päättää mihin osastoon kuuluu. Hänestä tulee Uskalias. Hän ei ole enää Beatrice. Nyt hän on Tris.

Uskaliaan koulutus on hyvin ankara. Kokelaat joutuvat tekemään uhkarohkeita temppuja, taistelemaan toisiaan vastaan niin kauan, kunnes vastustaja ei pysty enää – suoriutumaan kaikesta, mitä on käsketty tehdä. Lisäksi koulutukseen kuuluu erilaisia pelonhallintasimulaatioita, joista heidän täytyy selvitä mahdollisimman lyhyessä ajassa. Muuten he eivät yllä kymmenen parhaan joukkoon, ja heistä tulee osattomia.

Muut kokelaat ovat voimakkaita ja nopeita, joten he suoriutuvat tehtävistään helpommin kuin Tris, joka on ainoa Vaatimattomasta vaihtanut. Hän on hento ja heikko ja tottunut Vaatimattoman elämäntapaan. Hänen ystävänsä Christina, Will, Uriah ja Al kuitenkin ovat hänen tukenaan ja auttavat selviytymään. Lisäksi kokelaiden ohjaaja Neljä keskittyy erityisesti Trisin kouluttamiseen ja suojelemiseen. Tris saa Neljältä neuvoja selvitäkseen koulutuksesta, kun ystävät käyvät katkeriksi Trisin yllättävästä menestyksestä koulutuksessa. Kun Trisin ja Neljän välit lähenevät, Trisille selviää salaperäisestä Neljästä asioita, joita kukaan muu ei tiedä. Esimerkiksi hänen oikea nimensä ja osasto, josta hän on lähtöisin.

Kirjassa Terävä julkaisee artikkeleita, joissa arvostellaan johtavan osaston, Vaatimattoman hallintoa itsekkääksi. Terävät yrittävät saada muiden osastojen ihmiset uskomaan, että nykyiset johtajat eivät ole soveliaita tehtäväänsä. Tällöin he saisivat hyvän tilaisuuden vallankaappaukseen. Mutta miten he sen toteuttaisivat?

Beatrice – tai myöhemmin Tris – muuttuu kirjan aikana sekä fyysisesti että psyykkisesti. Hän joutuu tekemään paljon uhrauksia ja unohtamaan vatimattoman elämäntapansa selvitäkseen itse. Pienestä ja näkymättömästä Beatricesta kasvaa älykäs ja vahva nainen, Tris. Hän oppii rakastamaan, taistelemaan sekä katsomaan maailmaa eri tavalla. Hänelle avautuu, että maailma ei olekaan niin yksinkertainen ja turvallinen paikka kuin hän joskus luuli.

Outolintu kuvailee tulevaisuutta antiutopisesti. Kirjassa kerrotaan, kuinka epämukava paikka kaupunki on asua. Kaupunki on rajattu korkein, vartioidun muurein ja vain harva tietää, mitä muurien toisella puolella oikein on. Kaupungin järvi on muuttunut aikojen saatossa suoksi. Monet kaupunkin rakennuksista ovat autioita ja rapistuneita, tiet ovat huonossa kunnossa varsinkin osattomien ja vaatimattomien alueella. Lisäksi osastojako ei toimi niin kuin sen pitäisi.

Outolintu-kirjassa on selviä tieteiskirjallisuuden piirteitä. Kirjan tapahtumat perustuvat tulevaisuuteen, ehkä noin 20-50 vuoden päähän nykyajasta. Kirjassa käytetään paljon erilaisia simulaatioita, mutta tekniikka ei kuitenkaan ole mitään avaruusteknologiaa. Bussit ja junat ovat edelleen käytössä. Kirjassa on tyypillinen antiutopinen aihe eli uhkaava vallankumous. Kirjan tapahtumat voisivat hyvin olla todellisia muutaman vuoden kuluttua, sillä tapahtumat tai eliöt eivät ole mitenkään yliluonnollisia.

Pidin siitä miten kirjassa kuvailtiin asioita; yksityiskohtaisesti, mutta selkeästi. Jokainen asia oli kerrottu niin, että en päässyt kyllästymään lukiessani. Tapahtumia ja yllättäviä käännekohtia kirjassa oli todella paljon, mutta se ei siltikään mennyt mauttomuuden puolelle. Jotkut asiat sanottiin kuitenkin samalla tavalla liian moneen kertaan, ja se jäi häiritsemään. Pystyin eläytymään kirjan tapahtumiin ja henkilöihin todella hyvin. Jos tuli surullinen kohta, saatoin itkeä ja jos joku hymyili, minäkin hymyilin. Minusta oli kaikista ihaninta, kun synkkään kirjaan sisältyi rakkaustarina, joka ei kuitenkaan edennyt perinteisen kaavan mukaan.

Todella hyvä kirja! Suosittelen tätä sellaisille, jotka pitävät toiminnallisista scifikirjoista, joissa pitää myös vähän pohtia kirjan tapahtumia. Mutta ei liikaa, muuten menee maku. Suosittelen myös niille, jotka eivät pidä nuortenkirjojen imelistä rakkaustarinoista.

Viivi 8A