maanantai 27. maaliskuuta 2017

Leena Lehtolainen: Kuolemanspiraali (1997)

Kirjan alussa päähenkilö Maria Kallio on ystäviensä kanssa katsomassa Lumikki näytelmää teatterissa. Kirja saa synkän käänteen kun Suomen kultamitalisti, joka on myös Lumikin esittäjä löydetään tapettuna hänen omia luistimiaan käyttäen.

Kirja kertoo Maria Kallio nimisestä poliisista, joka tutkii nuoren taitoluistelija Noora Niemisen väkivaltaista murhaa. Kirjan nimi johtuu murhatun tytön ja hänen taitoluistelu parinsa yhteisestä tempusta. Maria Kallion olisi tarkoitus jäädä Murhatutkimusten jälkeen äitiyslomalle. Kirjan sivuhenkilöt ovat hyvin mukana kirjan kulussa ja heillä kaikilla on omanlaisensa persoona, joka lisää kirjaan todentuntua. Kaikilla kirjan henkilöillä on oma suhteensa päähenkilöön, joka myös vaikuttaa kirjan kulkuun. Osa sivuhenkilöistä on humoristisia ja osa totisia. Kirjan henkilöistä tulee mieleen oikeat ihmiset, jotka käyttäytyvät aivan tavallisesti. Mielestäni kirjassa kuvataan hyvin henkilöiden ajatusmaailmaa ja suhtautumista muiden tekoihin ja ajatuksiin, sekä kirjan aikana henkilöistä selviää erilaisia asioita. Osasta henkilöistä on vaikeaa tietää ovatko he oikeasti hyviä vai pahoja tai mitä he tahtovat tai eivät tahdo tapahtuvan. Kirjan henkilöistä pidin eniten Marian työparista Pekka Koivusta, koska hän oli mukavan oloinen henkilö. Kirja kertoo realistisesti myös poliisien arjesta ja työn ulkopuolisesta elämästä.

Tarina rakentuu poliisin työn ohella myös epäiltyjen ja heidän tekojensa motiiveihin ja niiden vaikutuksiin muihin ihmisiin. Kirjan edetessä ehtii tapahtua paljon erilaisia asioita, kuten uusi kuollut vaikeuttamaan tutkintaa lisää. Tarinan edetessä monet asiat
muuttuvat ja tärkeitä asioita selviää, joten loppuratkaisu on aina vain vaikeampi keksiä lukijalle. Epäiltyjen määrä vähenee koko ajan poliisien tutkiessa erilaisia tapauksia.

Kirja sijoittuu 1997 luvun Espooseen. Välillä vuoden pystyy päättelemään tai selvittää henkilöiden käymien keskustelujen perusteella, jotka kertovat esimerkiksi sen ajan urheilijoista, tapahtumista ja kulkuneuvoista, kuten autoista. Lähes aina ympäristöä kuvaillaan niin tarkasti, että lukija voi mielessään hahmottaa miltä erilaiset henkilöt, rakennukset tai asiat voivat näyttää.

Kirja edustaa perinteistä suomalaista dekkaria. Minä en havainnut, että kirjaan olisi sekoittunut muiden lajityyppien piirteitä. Kirjan tunnistaa dekkariksi lähes heti, kun murhattu Noora Nieminen löydetään. Kirjan asioita ja tapahtumia kuvaillaan kattavasti ja monipuolisesti riippumatta asiasta. Kirjan tapahtumat pystyy helposti kuvittelemaan todeksi ja oikeiden poliisien työksi, sekä elämän tapahtumiksi. Monet kirjan keskusteluista ovat kirjakieltä Esimerkiksi päähenkilön ja hänen työkavereidensa keskustelut ovat kirjakielellä, mutta siviilien tai epäiltyjen puheeseen sekoittuu myös puhekieltä ja erilaisia murteita heidän vanhoista kotikaupungeistaan, joka lisää kirjan uskottavuutta ja monipuolisuutta, jolloin kirja tuntuu aivan todelta.

Pohjimmiltaan kirja käsittelee poliisien, uhrien ja heidän läheistensä elämää, tapahtumia ja työpäiviä. Kirja osoittaa lukijoille myös sen kuinka maailmassa toimitaan, mikä on oikein ja mikä on väärin. Kirjassa opetetaan myös kuinka erilaisissa tilanteissa kuuluu toimia, jos jotain on tapahtunut. Kirjassa painotetaan sitä, mikä maailmassa jo on hyvin ja mitä pitäisi vielä parantaa tai muuttaa. Tämän kaltaisista asioista kerrotaan esimerkiksi kirjan henkilöiden keskusteluista.

Mielestäni kirja oli oikein mukavaa luettavaa ja se sai minut myös ajattelemaan muita ihmisiä ja sitä mitä poliisin arki oikeasti on. Kirja herätti minussa monia eri ajatuksia, kuten muiden ongelmat. Kirjasta parhaiten jäi mieleeni murhan tutkimukset ja se kuinka murhan kaltaisten rikosten tutkinnassa toimitaan. Kirjaa lukiessani pidin monipuolisuudesta ja selkeästä kerronnasta. Kirjassa oli niin vähän asioita joista en pitänyt ja ne olivat niin pieniä, että niistä on turha kertoa. Suosittelen kirjaa sellaisille ihmisille, jotka tykkäävät dekkareista, kuolemanspiraali on hieman erilainen kuin muut dekkarit, mutta se on realistinen ja sen lukemista tekee mieli jatkaa joka hetki.


Veeti-Veikka 8B

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti