Yhdeksäs luokkalainen Percy on joutunut jälleen vaihtamaan koulua. Hän saapuu kesäkuun ensimmäisellä viikolla tutustumaan uuteen kouluunsa, mutta eikös ongelmia alakkin ilmetä jo kun ensimmäiset oppilaat tulevat juttelemaan hänelle. Tuntia myöhemmin Percy pakeneekin jo palavasta musiikinluokasta, sillä cheerleadereiksi tekeytyneet hirviöt ovat hyökänneet hänen kimppuunsa. Percy tapaa ystävänsä Annabethin ja he lähtevät puoliveristen leiriin, jossa heille annetaan tehtäväksi etsiä muinaisesta labyrintistä Adrianen lankaa, joka on ainoa keino suunnistaa taijanomaisessa labyrintissä. Heidän on löydettävä lanka ennen Titaanien valtiaan, Kronoksen, kätyreitä. Ettei Kronos pääse siirtelemään armeijoitaan labyrintin kautta alkavassa sodassa titaaneja vastaan. Matkallaan Percy ja Annabeth ystävineen kohtaavat kiperiä tilanteita, vanhoja tuttuja sekä hurjia taisteluita. Mutta miten heidän lopulta käy? Sen saat selville lukemalla kirjan Percy Jackson – labyrinttitaistelu.
Kirjan päähenkilö Percy Jackson on merenjumala poseidonin poika. Percy ja hänen ystävänsä Annabeth, Grover ja Tyson ovat hyvin läheisiä keskenään. Annabeth on Percy tavoin puolijumala, mutta hänen äitinsä on viisauden jumalatar, Athene, minkä takia Annabeth on kovin älykäs ja päättelykykyinen. Percyn velipuoli Tyson on kyklooppi. Hän on innokas auttamaan, mutta hieman kömpelö. Tyson on myös hyvin herkkä ja rakastaa eläimiä, mutta suurin osa eläimistä pelkää häntä pelottavan ja suuren ulkokuorensa takia. Tyson pitää myös erittäin paljon Percyn parhaasta ystävästä Groverista, joka on puoliksi vuohi ja puoliksi ihminen eli satyyri. Hänet oli alun perin palkattu Percyn suojeliaksi, mutta lopulta kaksikosta tuli lähes erottamattomat ystävät.
Kirjan kertojana toimiva Percy kertoo ystävistään hyvin tarkasti, hän huomaa jos jokin on pielessä tai jos he valehtelevat. Toki Percy kuvailee ystäviensä ulkonäköä, mutta enemmän hän keskittyy kuvaamaan eleitä ja luonteenpiirteitä. Kirjaa lukiessani huomasin pitävän eniten Percyn hahmosta, luulen tämän johtuvan siitä että pääsin ikään kuin tutustumaan häneen ja hänen ajatus maailmaansa minäkertojan avulla.
Vaikka kirja on osittain hiukan jännittävä on se silti hyvin tyypillistä fantasiakirjallisuutta. Hyvä ja paha taistelevat vastakkain, sankari ja hänen ystävänsä lähtevät vaaralliselle matkalle taikalabyrinttiin, jossa melkein mitä tahansa voi tulla vastan. Lisäksi kirjassa tavataan mm. satyyreita, kyklooppeja, haltioita ja muita yliluonnollisia otuksia. Kuvailu kirjassa tapahtuu hiljattain. Esimerkiksi kohdassa jossa Percy tapaa miehen jolla on kolme vartaloa ja yksi pää. Hän kuvailee ensimmäisenä päätä ja kasvoja, mutta yllättäen miehellä paljastuukin olevan kolme vartaloa. Ihan niin kuin hän ei olisi huomannut sitä aluksi. Kun Percy kertoo tapahtumista hän käyttää kirjakieltä, jonka seassa on puhekielisiä vertauksia ja kuvailua. Ilman tätä elementtiä kirjan mielikuvitukselliset tapahtumat voisivat kuulostaa liian virallisilta tai muuten vain tylsiltä.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat selkeästi nykyaikaan. Percy asuu suurkaupunki New Yorkissa, josta ajomatkan päässä olevalla puoliveristen leirillä hän tapaa ystäviään ja on turvassa hirviöiltä ja muilta vaaroilta. Labyrinttiin taas pääsee monesta paikkaa ja se on ymmärtääkseni loputon, yhdessä vaiheessa ystävykset huomaavat olevansa Los Angesissa,
vaikka ovat kävelleet vasta muutamia päiviä. Kuvailu on juonen kannalta tärkeissä kohdissa tarkkaa ja muissa kohdissa vähemmän tarkkaa. Percyn unia kuvaillaan myös hyvin tarkasti.
Kun mietin kirjan teemaa, huomasin että sitä on vaikea hahmottaa. Kirjassa hyvin tekivät ne jotka eivät halunneet tuhota maailmaa ja tappaa muita. Ja huonosti ne jotka halusivat. Mutta mikä oli kirjan opetus? Kirjan teema? Pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että kirjan kirjoittaja Rick Riordan on halunnut kertoa meille ystävien tärkeydestä, ja siitä että kaikki ovat yhtä arvokkaita. Luulen myös kirjailijan haluavan sanoa että yhdessä onnistumme helpommin, sekä voimme voittaa pelkomme oikeiden henkilöiden seurassa.
Lukukokemuksesta Labyrinttitaistelu oli ennalta-arvaamaton ja se onnistui säilyttämään mielenkiintoni läpi tarinan. Lukiessani kirjaa aloin jopa itse miettiä olisiko mahdollista, että on olemassa tämän kaltainen rinnakkaistodellisuus tai muu vastaava. Pidin erityisesti kirjan nopeista kohdista ja juonenkäänteistä, sillä silloin minun täytyi kuin elää kirjassa eikä se antanut minulle mahdollisuutta keskittyä mihinkään muuhun kuin itseensä.
Suosittelen kirjaa kaikille fantasian ystäville, niille jotka ovat lukeneet jonkun muun kirjasarjan kirjoista, niille jotka ovat kiinnostuneet antiikin kreikasta ja no oikeastaan kaikille muillekkin. Lukeminen on mukavaa ajan vietettä ja hyvä helpotus matkakuumeeseen, joten miksi et voisi kokeilla?
Iina 8B
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti